Taustaa hieman omasta polustani. Aloin opiskella Sairaanhoitajaksi nuorimman poikani ollessa vain 10kk ikäinen, palasin tuolloin myös töihin. Syvennyin lapsiin ja nuoriin ja opiskelin imetysohjaajaksi. Olin 3 lapsen yksinhuoltaja, tein vuorotyötä. Opiskelin vielä Sairaanhoitajaksi valmistumisen jälkeen, pidettyäni reilun puoli vuotta taukoa Haavanhoitajaksi. Tänä päivänä olen myös hoitoalan yrittäjä, joka haluaa olemassaolollaan parantaa hieman maailmaa ja tuoda ihmisten koteihin Valoa ja lisäksi tarjota työpaikan, joka olisi vähän enemmän kuin työpaikka. Meillä hoidetaan nollasta sataan!
Millaisia kuvia yhteiskunta ja ympäristö meille luo? Kuka voi sanella mitä äiti-ihminen voi ja saa tehdä? Kun naisesta tulee äiti, kaikki muuttuu, halusit tai et. Näin kävi ainakin minulle. Aloin saada ympäriltäni arvostelua niin naisena olemiseen, äitiyteen ja ihan kaikkeen. Alettiin sanella ulkopuolelta mitä kaikkea minun pitäisi olla enemmän ja paremmin. Ahdistavaa, eikö totta? Kaikki se haavekuva ihanasta vauva-ajasta ja äitiydestä mureni. Olin vain väsynyt ja itkuinen nainen, äiti, joka yritti vain selviytyä päivästä toiseen vauvan kanssa. Enhän osannut mitään tehdä oikein? Kaiken sen mitätöinnin jälkeen ei jää enää voimia hakeutua mihinkään, ei uskalla mennä vauva kahvilaan, ettei vain joudu taas arvostelun kohteeksi. Muut äidit ovat kuitenkin kaikin puolin paljon parempia kuin itse olen. Kuka nyt neuvolassa menee sanomaan, että on yksinäinen ja surullinen ja kaipaisi apua, no en minä ainakaan, kun itse pitää vain pärjätä. Jos niin tyhmä olet, että menet sanomaan siellä jotain, niin varmasti tullaan lapsi ottamaan huostaan ja sinut viedään jonnekin hullujen huoneelle. Kuulostaako tutulta? Minä selvisin, suureksi osaksi ystävien avulla, toivon ettei kenenkään tarvitsisi jäädä yksin ilman tukea ja apua.
Ehdottaisin, että nykymaailmassa voisi erityisesti äidit olla tukemassa toisiaan. Jokainen äidiksi tullut nainen tietää, ettei se ole niin helppoa. Toivoisin, että naiset voisivat tukea toisiaan ihan missä vaan. Kun naisesta tulee äiti, se ei tarkoita, että elämä naisena loppuu. Jokaisella äiti-ihmisellä on kaikki samat mahdollisuudet kuin naisilla, joilla ei ole lapsia tai lapset ovat jo isoja tai aikuisia. Toivon, että äidit saavat tukea puolisoiltaan, jos sellainen on. Jos perheessä on kaksi aikuista, on silloin vastuutkin yhteisiä. Olen iloinen lukiessani tarinoita, joissa joku nainen on äitiyslomalla perustanut oman yrityksen. VAU, sanon minä! Lasten saaminen ei ole mikään este toteuttaa unelmiaan. Haluan rohkaista jokaista naista, jolla on unelma, etsimään ympärilleen ihmisiä, jotka tukevat ja auttavat.
Haastan jokaista naista ja äitiä miettimään, mistä asioista sinä itse nautit, mistä asioista saat iloa ja energiaa! Nautitko yksinäisistä kävelyistä metsässä, kuuntele ääniä, katsele ympäristöä ja nauti metsän tuoksusta. Mikä lataa sinun akkujasi? Kaipaatko apua arkeesi, pyydä sitä! Apua saa kyllä, kun sitä pyytää, avun pyytäminen ei ole huonoutta vaan nimenomaan rohkeutta ja viisautta. Parasta mitä voit tehdä lapsillesi ja puolisollesi on aloittaa itsestäsi. Kun itse voit hyvin, se heijastuu suoraan sinun rakkaisiisi. Omasta hyvinvoinnistaan huolehtiminen ei ole itsekästä se on nimenomaan niin itsensä kuin läheistenkin rakastamista. Millaisen mallin haluat näyttää lapsillesi? Lapsesi eivät kasva sellaisiksi mitä sanoilla opetat, vaan sellaisiksi millaista mallia heille näytät.
Valoa jokaisen elämään
Jonna
